”Kyllähän ne pärjää”: erityisopettajien näkökulmia lahjakkaiden oppilaiden tukemisesta suomalaisissa peruskouluissa

Tämä tutkimus on laadullinen fenomenografinen tutkimus. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa erityisopettajien käsityksiä lahjakkaista oppilaista ja heidän opettamisestaan. Tutkimus keskittyi erityisopettajien määritelmään lahjakkuudesta, heidän käsityksiinsä lahjakkaiden oppilaiden opetuksen puutteeseen vaikuttavista tekijöistä sekä erityisopettajien ideoihin mahdollisista tukikeinoista. Tutkimus selvitti erityisopettajien valmiuksia tukea lahjakkaita oppilaita peruskouluissa erityisopettajakoulutuksen ja työkokemuksen pohjalta. Teoreettiseen viitekehykseen on sisällytetty suomalaisen peruskoulun periaatteita ja arvoja. Lahjakkaille oppilaille ominaisia kouluvaikeuksia koottiin, jotta lahjakkaiden oppilaiden tuen tarve huomioitaisiin kouluissa. Koska lahjakkaiden opetus edellyttää lahjakkuuksien tunnistamista, on lahjakkuutta käsitelty teoriaosuudessa erilaisten lahjakkuusteorioiden ja määritelmien pohjalta. Tutkimuksessa on kuvailtu tarkemmin Gardnerin moniälykkysteoria, Renzullin kolmen ympyrän malli ja Gagnén lahjakkuuskäsitys. Näiden teorioiden pohjalta on muodostettu kattava kuva siitä, miten lahjakkuus voi ilmetä oppilaissa. Teoreettinen viitekehys kattaa monipuolisesti lahjakkuuden määritelmän myös koulun ja yhteiskunnan näkökulmasta. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostui viidestä erityisopettajan haastattelusta. Haastateltavien valinnan taustalla oli pyrkimys kerätä mahdollisimman heterogeeninen joukko erityisopettajia. Aineiston keräämisessä käytettiin puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina ja ne nauhoitettiin nauhurilla. Litteroidut haastattelut analysoitiin fenomenografista aineistonanalyysiä käyttäen. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lahjakkuus on laaja käsite, eikä sille ole vain yhtä määritelmää. Suomalaisissa kouluissa tunnistetaan länsimaiseen tapaan parhaiten kognitiivisesti ja akateemisesti lahjakkaat oppilaat. Erityisopettajat tunnistivat myös sosiaalisen lahjakkuuden yhtenä lahjakkuuden lajina, mutta he kokivat, että lahjakkailla oppilailla on usein puutteita sosiaalisissa taidoissa. Tästä johtuen käsitys lahjakkaiden oppilaiden sopeutumisesta kouluun ongelmitta oli ristiriitainen. Persoonallisuudella nähtiin olevan suuri merkitys oppilaan koulumenestykseen ja koulumaailmaan sopeutumiseen. Lahjakkaat oppilaat nähtiin itseohjautuvina yksilöinä, jotka hyötyvät omien opiskelutavoitteiden asettelusta. Heidät nähtiin luokassa voimavarana etenkin vertaisoppimisen ja tiedon jakamisen osalta. Erityisopettajat kokivat, että lahjakkaat oppilaat eivät ole erityisoppilaita. Heidän mukaansa erityisopettajilla on kuitenkin tarjota kokemuksen kerryttämää tietotaitoa lahjakkaiden oppilaiden tukemiseen. Erityisopettajan rooli nähtiin enemmän muita opettajia konsultoivana kuin lahjakasta oppilasta opettavana henkilönä. Erityisopettajat tarjosivat monipuolisia kehitysideoita, miten lahjakkaita oppilaita voidaan ottaa paremmin huomioon peruskouluissa. Tukikeinoiksi mainittiin esimerkiksi erilaiset eriyttämisen menetelmät ja yhteistyö eri tahojen, kuten muiden oppilaitosten, kollegoiden ja kodin kanssa. Kaikki haastateltavat kokivat, että lahjakkaiden oppilaiden tukeminen on tarpeellista, mutta perustelut tuen puutteelle vaihtelivat. Suurimmaksi tuen puutteen syyksi nähtiin erilaiset asenteeseen ja asennoitumiseen liittyvät tekijät. Tämän tutkimuksen tutkimustulokset eivät ole yleistettävissä, sillä kyseessä on laadullinen tutkimus ja haastateltavien joukko oli pieni. Johtopäätelmät on tehty vain tätä aineistoa koskeviksi. Tutkimustulosten perusteella voidaan sanoa, että erityisopettajilla on suhteellisen positiivinen käsitys lahjakkaiden opettamisesta ja he tunnistavat lahjakkuuden eri lajeja monipuolisesti. Tutkimus antaa avaimia lahjakkuuksien ja lahjakkaiden oppilaiden tunnistamiseen koulussa sekä tarjoaa runsaasti kehitysideoita lahjakkaiden oppilaiden tuen järjestämiseen suomalaisessa peruskoulussa.This thesis is a qualitative research and it uses phenomenographical research methodology. The aim of this thesis was to describe how special education teachers in Finland see giftedness and gifted students. Thesis also researched different reasons behind the lack of support given to gifted students and in what ways they could be supported in Finnish comprehensive schools. These were examined through the education of the special education teachers and special education teachers’ experience. Theoretical framework defines giftedness through different giftedness theories and from schools and society’s perspectives. It includes the values of Finnish comprehensive school, but also what are the difficulties that gifted students might face during their school years. These are mentioned to evidence that also gifted students need support in school. Teaching gifted students requires that gifted students are identified correctly and therefore this research provides an inclusive view of how giftedness can be seen in students. This view is based on multiple theories and definitions of giftedness. The empiric data was collected with semi-structural theme interviews. There were five interviewees in total. Interviewees were special education teachers with different backgrounds and experiences. The aim was to have as heterogenic group of special education teachers as possible. The interviews were recorded and transcribed word to word. Data was then analyzed based on the phenomenographic analysis process. The research showed, that the definition of giftedness is very broad and there is not just one definition for it. Based on the findings in this research, cognitively and academically gifted students are easiest to recognize in Finnish schools. Special education teachers felt that gifted students do not advance equally in all areas. Interestingly gifted students were seen to have poor social skills, even the special education teachers recognized social giftedness as one of the giftedness types. This caused some contradiction due to the general perception of gifted students being able to adapt to situations in school context easily. Generally gifted students were seen as self-imposed individuals, who benefit from self-assessment and goal setting for themselves. Special education teachers though that gifted students are an asset in the classroom due to the peer-learning mentality and other sosio-constructist pedagogical approaches. Special education teachers mentioned that gifted students should not be students with special education status. On the other hand they felt that special education teachers have knowledge that could be used to support gifted students in comprehensive schools. This knowledge was mainly based on experience, because giftedness was something that was not taught in special education teacher studies. Special education teachers had multiple ideas on how to support gifted students. They suggested various methods of differentiating and also co-operation between teachers, home and different institutions. The research findings are not to be generalized, because this research is a qualitative research and data was formed from only five interviews. Conclusions are based on this data only. The research findings do disclose that special education teachers have quite positive perception on gifted students teaching and they were able to recognize various giftedness types. All of the interviewees saw that there is a need for gifted student teaching in Finland, but the reasons why there is no support at the moment differed from each other. The biggest reason for the lack of gifted teaching was attitudes. This thesis gives guideline on how to recognize gifted students in schools and it provides multiple ideas gifted students could be supported in Finnish comprehensive schools